Heis taas! Olinkin suureksi hämmästyksekseni näinkin viitseliäs ja sain kolmososan tänne jo nytten.. :) Ihan hyvä juttu vaan. Mutta on ollu aikaa nyt, ku olin koko viikon kipeenä.
Pelitilanteessa ollaan semmoisessa vaiheessa, että olen jo valinnut perijän ja molemmat tytöt ovat juuri kasvaneet aikuisiksi. Ette siis valitettavasti pääse vielä äänestämään, mutta arvailuja ja mielipiteitä saa tietysti laittaa.
Tapahtumat eteenee suht nopeasti, sillä haluan päästä jo kirjoittamaan tulevia tapahtumia :>

Sen pitemittä lörpöttelyittä - Lukekaahan.
~**~  

Väsymyksen ja nälän lisäksi Mette oli kauhean stressaantunut. Raskaus tuntui olevan hänelle rankempaa, kuin monelle muulle. Hän yllätti öisin itsensä kiljumasta kurkku suorana Tinon nimeä. Painajaiset tulipaloista, Tinon, Lauran ja tulevan lapsen kuolemista piinasivat häntä lähes joka yö. Tino oli huolesta suunniltaan, muttei voinut tehdä muuta kuin rauhoitella ja toistaa sen olleen vain unta.

Meten toipuessa milloin mistäkin pikku ongelmastaan, täytyi Tinon hoitaa Lauraa. Tunnollinen isä auttoi Lauraa ottamaan ensiaskeleensa, eikä ollut ihmekään, että pikkuisen ensimmäinen sana oli "iti", jonka Tino liikuttuneena tulkkasi isiksi. Hän oli ikionnellinen esikoisensa kanssa leikkimisestä, mutta hän oli myös perheen ainoa työssä käyvä aikuinen, joten ei hänenkään energiansa juuri Metteä korkeatasoisempi ollut.

Pian kaikkien kuitenkin, kaikkien helpotukseksi, meten synnytys käynnistyi. (tyylikkäästi vessassa) Hän oli tietysti lukinnut oven, joten joutui tuskastelemaan yksin, Tinon hakatessa ovea. (nyt hän käyttäytyi kuin isän kuuluukin.)

Pian Mette pitelikin sylissään pientä tyttöä, joka oli täydellinen kopio isosiskostaan. (vaaleansiniset silmät ja ruskeat hiukset Tinolta ja Meten vaalea iho) Tyllerö nimettiin Leenaksi <3

Lauran huoneeseen hankittiin toinen vaaleanpunainen kehto ja muutama leikkikalu lisää. Tino hoiti myös Leenaa ilomielin, mutta vaippoja hän pelkäsi edelleen. Mette sai siis hoitaa sottaiset jutut jatkossakin ;)
(Mette muuten ei hoida lapsia yhtään sen vähempää kuin Tinokaan, jostain syystä kuvani vaan ovat aina Tinosta :P)

Vanhemmat olivat onnellisia nelihenkisestä perheestään, eikä Tino olisi pannut lainkaan hanttiin, jos Mette olisi halunnut siitä viisihenkisen, mutta ymmärsi hyvin, ettei Mette kaivannut enää raskauden aiheuttamaa rasitusta.
Yhteistuumin he päättivät siis Leenan jäävän viimeiseksi lapseksi. Kahdessa vekarassa olisi ihan tarpeeksi töitä.

Tino kävi töissä ahkerasti, muttei ehtinyt paneutua siihen niin hyvin, että ylennyksiä olisi ropissut joka päivä. Ei, yli puolet rajallisesta ajasta meni lapsiin, loput töissä käymiseen ja nukkumiseen. Tino eteni siis urallaan aika rauhallista tahtia.

Mette joutui harmikseen tyytymään kotiäidin rooliin, ainakin toistaiseksi, sillä rikollisura, joka Tinon mukaan oli aiemmin hypännyt silmille jokaisessa aamulehdessä, tuntui häipyneen lopullisesti. Tietysti Mette rakasti Lauraa ja Leenaa, mutta hän kaipasi myös kunnon töitä ruuanlaiton ja vaippojenvaihdon ohella.

Höh, Laurasta tuli kauhian vähän taaperokuvia >:( Olen pettynyt (itseeni), sillä tosiaankin luulin niitä olleen enemmän...
Joka tapauksessa, Lauran oli aika kasvaa lapseksi... Tiddidii, jännitys tiivistyy :>

Tämännäköinen tyttö hänestä tuli, varsin suloinen (mutta voih tuo pyjama on ihan hirveä x_x). Nenä on edelleen koukkuinen, mutta minkäs teet <3

Ja heti ensimmäisenä koulupäivänä tyttömme meinasi myöhästyä.. :') Laura oli kovin tohkeissaan kouluun menosta, eikä ollut meinannut saada nukutuksi yöllä.

Tämä mummeli on lastenhoitaja, joka palkattiin kaitsemaan lapsosia, kun vanhempien työajat menivät päällekkäin. - Eli kyllä! Mette löysi vihdoin ja viimein rikollisuran! Hihkuin melkein innosta, kun osui silmään kovan etsinnän jälkeen. Kauan sitä saikin hakea...

Mikään ihannehoitotäti hän ei kuitenkaan ollut, sillä leikki ihan yksinään nukeilla ja keinui pihalla :')

Myös Leenan oli aika kasvaa, ajan kuluessa huimaa vauhtia.

Elikkäs, kaikkihan huomaavat kuvan olevan täysin pielessä: ensinnäkin tyttö on Meten sylissä, vaikka kasvukuvassa oli isin sylissä. Toiseksi, Metellä on äitiyspyjama, vaikkei hänen pitänyt enää olla raskaana. Ja kolmanneksi: Taustalla näkyy perheen vanha, sinisinällinen talo.
Ja tärkein virhe: Tyttö ei edes ole Leena, vaan Laura juuri kavanaeena :') Selitys on hyvin yksinkertainen, mutta täydellinen osoitus idioottimaisuudestani. Joko olen unohtanut ottaa Leenasta kasvu-kasvo-kuvan (siisti sana :>) tai sitten olen hukannut sen >:/
Mutta jokatapauksessa, Leena oli edelleen lähes täydellinen kopio Laurasta, ei ainoastaan ulkonäkönsä puolesta, vaan hänen luonnepisteensäkin ovat prikulleen samanlaiset :D
Eli ette menetä nyt juuri mitään... (ja kyllä, Laura syntyi aluksi kaljuna, joten tämä on kuitenkin teille "uusi" kuva..)

Tässä nyt sitten Leena ihan oikeasti :) Kauhean ärsyttävää, kun Leena kerran joutui tekemään tarpeensa housuun ja rupesi "haiskahtamaan", niin kärpäset ja lemupilvi jäivät sitten hänen ympärilleen koko taaperoiäksi, huolimatta siitä monestiko hänet kylvetti.

Laura innostui maalaamisesta, ja kuluttikin päivänsä ja iltansa maalaustelineen ääressä. Mette oli ilahtunut tyttärensä kiinnostuksesta taiteeseen, maalasihan hän itsekin saadakseen luovuuttaan kohoamaan töitä varten.

Jotenkin suloista <3 Jokaisella tapansa irrottautua arjesta :')

Lauran ja Leenan sisarussuhde oli mahtava, eikä kummankaan tarvinnut kilpailla vanhempien huomiosta. Laura leikitti siskoaan mielellään, eikä malttanut odottaa että tämän kasvua.
"Hihii, Laula on hattu!" Leena kihersi käsiään taputtaen. Laura laittoi kätensä päänsä päälle.
"Hattu? Ei minulla ole hattua", hän hymyili ja suukotti siskoaan poskelle.

Satumaiden perhe tuntui virheettömältä, lähes liiankin täydelliseltä. Vanhempien välinen kemia ei kadonnut minnekään, vaikka lastenhoito teki siitä ehkä haastavampaa. Lapset elivät taatusti parhaimmassa mahdollisessa kodissa.

Eräänä päivänä tämä meille tuttu antelias naikkonen, Silva Palosuo saapui vierailemaan. Hän näyttää... Aika juonikkaalta :D

Tino tervehti tätä tuttavallisesti ja pyysi sisään, hän oli juuri laittanut ruokaakin. Silva suostui omituisen pirullisesti hymyillen. Tosin se hymy jäi Tinolta näkemättä, hän kun oli jo lähtenyt ovea kohti. Mitä ihmettä Silva suunnitteleekaan?
 

Tinon salaatti tuntui maistuvan Silvalle.
"Olen ikuisesti kiitollinen lahjoituksestasi. Ilman sitä talomme ei olisi tällainen", Mette sanoi vilpittömästi ja hymyili yhdessä Miehensä kanssa. Silva virnisti ja nyökkäsi.
"Mitäs pienistä", Silva naurahti. "Täytyyhän sitä antaa edes jotain korvausta."
Mette ja Tino vilkaisivat ensin toisiaan ja katsoivat Silvaa sitten hämmentyneinä.
"Korvausta? Korvausta mistä?" Tino kysyi kohottaen kulmiaan. Nyt Silva asetteli viattoman hämmentyneen ilmeen kasvoilleen.
"No mutta, olihan meillä mukava ilta silloin työpaikallasi", hän sanoi silmää vinkaten. Avioparin suut loksahtivat auki järkytyksestä.

(sorisori, leikitään että he ovat keittiössä >_<)
"Vai väitätkö ettet muista sitä?" Silva kivahti kauhistuneena. "Ne sanat joita hiljaa kuiskailit... Olivatko ne valetta?" Tino katsoi silvaa epäuskoisena ja vilkaisi sitten Metteä, jonka silmät olivat kaventuneet viiruiksi.

"Miten. Sinä. SAATOIT?" Mette kiljaisi ja pomppasi raivostuneena pystyyn läimäistäkseen Tinoa. "Meillä on kaksi pientä lasta! Meillä on yhteinen koti! Olen nukkunut sylissäsi onnellisempana kuin koskaan ennen elämässäni. Iljetät minua!" hän raivosi ja tunsi silmiensä täyttyvän kyynelistä. Hänen Tinonsa. Hänen koko elämänsä suurin, ainoa rakkautensa.
Silva katseli huvittuneen tyytyväisenä aikaansaannostaan. Juuri tätä hän oli toivonutkin.

~**~

Että sellaisiin dramaattisiin tunnelmiin päätämme osan tällä kertaa :> Hehheh. Kjähhäh. Joo rauhotun :P
Mutta kommentoikaahan <33

 

 

 

Vaikka lumileikit olivatkin hauskoja, eivät he Lauraa kokonaan unohtaneet, vaan molemmat hoivasivat tätä tasapuolisesti.

Vauvanhoito vaati kuitenkin veronsa, sillä tietenkään tyttö ei nukkunut kokonaisia öitä. Vähintään kerran molemmat heräsivät Lauran kovaääniseen valitukseen, kun vaippa oli märkä. Ja vaipanvaihdon hoiti useimmiten Mette, Tino kun pelkäsi sitä kuollakseen -__-

Eräänä aamuna Mette kaivoi heille eilisiä juustoleipiä. He juttelivat kaikesta, kuten yleensäkin, kunnes Mette tarttui Tinon käteen ja yllätti tämän kylmiltään kysymällä:
"Tino rakas, mitä jos... Mitä sanoisit jos hankkisimme Lauralle pikkusiskon? Tai veljen, ei sitä voi tietää."
Tino hämmästyi kovasti ja veti kätensä pois. Lisää vaippaikäisiä? Huh, se... Oli pelottava, mutta kiehtova ajatus. Meten ilme venähti, kun Tino reagoi niin negatiivisesti.
"Täytyy miettiä", Tino mumisi enemmänkin leivälleen.

Syötyään Mette poimi Lauran syliinsä ja tuuditti tätä hyräillen jotain vanhaa lastenlaullua. Häntä suretti ajatella lauran jäävän ehkä heidän ainokaiseksi lapsekseen.
Tino katsoi vaimoaan pohtivasti ja teki päätöksensä. Joka pitäisi. (sori, kuvat ja tarina menee tietty joskus vähän eri tahtia, Tinollahan oli edellisessä kuvassa vaatteet jo yllään, tossa vain alusasu.. :P)

Niinpä Tino päätti toteuttaa suunnitelmansa viivyttelemättä ja kutsui Meten sängylle kanssaan.
"No mitä?" Mette kysyi välinpitämättömästi istuutuen sängyn reunalle. Tino vetäisi hänet selälleen.
"Mitä sanoitkaan niistä lapsista?" Mette suli hymyyn ja vastasi miehensä suudelmaan.

Mette tunsi taas pienoista pahoinvointia, tosin ei niin vahvaa kuin Lauraa odottaessa. Nyt hän kuitenkin tiesi täsmälleen mitä odottaa, joten se ei huolettanut häntä yhtään.

Muutaman päivän päästä Meten vatsa kasvoi juuri, kun Tino oli lähdössä töihin.
"Tino!" hän huusi. Tino kääntyi ympäri ja hymyili leveästi vatsaansa pitelevälle vaimolleen.

"Ihanaa! Onnea kulta", Tino sanoi ja juoksi halaamaan Metteä. Mette roikkui ikionnellisena miehensä kaulassa, kunnes muisti tämän menevän töihin.
"Hyvää työpäivää", hän mutisi ja antoi vielä Tinolle suukon. Tino nyökkäsi ja joutui juoksemaan autolle.

Töistä tultuaan Tino pääsikin juhlimaan esikoisensa syntymäpäiviä. Luoja, että aika oli kulunut nopeasti! Olin itse yhtä hämmästynytkuin Mettekin, kun ruutuun napsahti ilmoitus, että Laura vanhenee yhden päivän päästä :'O
Nheeh, mutta katsotaan minkä näköinen Laurasta kasvoi...

... Ja tällainen söpöläinen hänestä tuli :> Nenästä tuli vähän koukkumainen, muttei kovin häiritsevästi. Ja piirteet muuttuvat kasvaessa. Rrakastan nuita silmiä <3

Tossa Laura vielä edestä, vaaleanpunaisen valaspottansa kera <3 Suloinen on.
Mutta siis, Laura on muistaakseni jousimies ja luonnepisteet ovat tällaiset:
Siisteys: 1 (-___- Perhanan Tino, saan siis toisen suihkutulvanaiheuttajan)
Menevyys: 4
Toimeliaisuus: 10
Leikkisyys: 10
Mukavuus: 7

Muuten kivat pisteet, mutta eikö tuosta toimeliaisuudesta tai leikkisyydesä olisi joutanut muutama piste siisteyteen??

Laura ei edelleenkään nukkunut kokonaisia öitä, vaan herätti vanhempansa päästäkseen leikkimään. Metteä (eikä liioin Tinoakaan) tuntunut haittaavan. Päinvastoin, he jumaloitvat pientä tytärtään ja heräsivät valittamatta käyttääkseen tätä potalla tai muuta sellaista varten.

Laura jäikin usein itsekseen leikkimään, kun vanhemmat kömpivät takaisin sänkyyn. Aika ikävännäköisesti tuo jalka menee palikka-junan läpi :D

Kun kaikki aika meni Lauran palvomiseen, jäi siivous hyvin... vähäiseksi, joten piha näytti yhdessä vaiheessa tältä. Torakoitakin ilmestyi, joten Mette määräsi miehensä tekemään asialle jotain.

Tino siis ryhtyi toimeen, siivosi pihan ja myrkytti torakat.

Ja tietysti pillitti asialle ja vannoi enemmänkin itselleen kuin Metelle, ettei enää ikinä jättäisi pihaa sellaiseen kuntoon. Koti on miehen ylpeys, hän julisti katsoen uhmakkaasti pilvenhattaraa. Minulle, vai itse Jumalalleko hän uhosi? Hah. Saa nähdä pitääkö lupaus...

Tino tarvitsi ystäviä ylentyäkseen, muttei malttanut lähteä oikein mihinkään. Niimpä hän pysäytti pihansa poikki kulkevan Silva Palosuon ja kertoi tälle innoissaan saaneensa lapsen. Tino tunsi tietysti romantiikkasiminä jonkinmoista vetoa tähän rumaan kaunokaiseen (>:D Ruma se on), mutta yritti parhaansa mukaan työntää ne ajatukset mielestään...
Mutta Silva paljastui aika mahtavaksi tyypiksi! Hän piti Tino "fiksuna kaverina" (oikeesti Silva: ET OO tosissas :'D) ja kertoi suunnittelevansa "uutta tuottetta" ja päätti antaa sen Tinolle kokeiltavaksi. Ja jeesus meinasin pyörtyä, kun kävin tsekkaamassa Tinon tavarasäilön! Naikkonen antoi Tinolle telkkarin, jonka arvo oli 8000 simoleonia! :D Mahtavaa. En todellakaan pitänyt sitä, vaan myin sen surutta. 8000 oli todella paljon rutiköyhälle perheelle, sillä Mettehän ei vieläkään käynyt töissä... Kaikki kahdeksan tonnia käytettiin talon laajentamiseen.

Nyyyyyyh, sisätilojen esittelykuva on kadonnut jonnekkin :'(

Vanhemmilla oli melko kiire omien tarpeittensa hoidossa (hölmöt unohtivat joskus kokonaan itsestään huolehtimisen), joten Tinon uusi tuttava, Silva päätti auttaa heitä hoitamalla hetken Lauraa. Ystävällistä, mutta jotenkin karmivaa kun puolituttu naikkonen kanniskelee Lauraa :<

Silvan leikittäessä Lauraa, Tino päätti tarjota porsaankyljyksiä. Metellä oli tajuton nälkä, mutta hän oli silti kiinnostuneempi miehstään kuin ruuastaan :>

Mette oli nälkänsä lisäksi hyvin väsynyt, eikä syömisestä meinannut tulla mitään, kun hän koko ajan nukahti lautaselleen.. Tino katseli vaimoaan hieman huvittuneena, mutta sääli tätä silti. Hän oli helpottunut siitä, että oli syntynyt mieheksi, joten hänen ei koskaan tarvitsisi olla raskaana. (Krööhhömm, Tino, kyllä se onnistuu, usko pois. Jos minä haluan sinun tulevan raskaaksi, se hoituu kyllä... Köh.)

 

~**~

Pyytelen anteeksi osan lyhykäisyydestä, mutta alunperin kakkososa oli yhtenäinen, mutta tajusin jossain kohtaa että osasta olisi tullut liian pitkä, ainakin minulle.
Kommenttia kaipailisin edelleenkin : > Kiitos kaunis kaikille tähän viime osien kommentoijille, annatte tosiaan intoa jatkaa...
Kuten joka ilkka (iikka) on varmasti huomannut, tonne oikeaan laitaan on ilmestynyt upea Info-loota, johon pyrin laittamaan tietoa tulevien osien edistymisestä.

Heiss ja anteeksi osan järkyttävästä viivästymisestä >_< se olisi ilmestynyt tänne jo kaksi viikkoa sitten, ellen olisi takunnut vuodatuksen kanssa niin hemmetisti... Viiden kerran jälkeen hermoni menivät (syylliset: netti, vuodatus ja koneeni hitaus... + minä :/) Joka tapauksessa, sain sen tänne viimeinkin! Peliosuus on pelattu varmaan jo viiden osan ajaksi, ja yritän parhaani mukaan nopeuttaa päivitystahtiani...
Sori muute, unohin salasanasuojauksen päälle tossa yks päivä, tiedän olevani hajamielinen idiootti, mutta... Noh, anti olla :D

Mutta, lukekaahan ja kommatkaa <3 (ja antakaa mulle anteeksi..)

 

 Vaikka Mette olikin iloinen tulevasta perheenlisäyksestä, hänestä tuntui että siinä oli enemmän huonoja kuin hyviä puolia. Hän oli koko ajan nälkäinen, joten hän pelkäsi lihovansa. Lisäksi jo pelkästään ruuanlaitto ja syöminen tuntuivat imevän Metestä kaikki mehut, joten hänen täytyi hoiperrella sänkyyn. Näinollen siivoaminen ja muut kotiaskareet jäivät vähemmälle ja se todella harmitti Metteä, joka halusi olla ylpeä kodistaan, vaikka se pieni tönö olikin.
Kolmas ongelma oli Tino. Metellä ei ollut hajuakaan, miten hänen romantiikkatavoitteinen rakkaansa reagoisi uutiseen...

 

Kun Tino oli tullut iltayhdeltätoista rättiväsyneenä kotiin, hän oli vain sipaissut kevyen suukon Meten huulille ja rojahtanut sitten kengät jalassa sänkyyn. Hymyillen Mette oli riisunut ne ja peitellyt Tinon.
Luettuaan tietokirjaa aikansa, hän palautti sen ja... No, kuten kuvasta näkyy, Meten vatsa kasvoi. Mette säikähti, mutta hymyili sitten. Hän leperteli vatsassaan kasvavalle pienokaiselle hetken, kunnes tajusi vakavan asian. Hän ei voisi peitellä raskauttaan enää mitenkään.

 

 Odotellessaan Tinon heräämistä Mette kävi suihkussa ja päätyi taas lukemaan. - Tällä kertaa rakkausrompsua :> Ehkä äitiys toi hänen sisiäisen imelyytensä esiin.

 

 Nälkä kuitenkin yllätti hänet taas, joten syötävää oli pakko valmistaa. Ja hänen teki hirveästi mieli spagettia. Tomaatinleikkuu kävi kuitenkin uhkaavaksi sormiparkojen kannalta, kun Meten ajatukset seilailivat Tinon ja tulevan lapsen välillä. Entä jos Tino ei suostuisi edes yrittämään tilanteeseen sopeutumista? Mette havahtui kuitenkin viiltäessään haavan sormeensa. (sormien tilanne muuttui uhasta paniikiksi ja jos Mette ei keskittyisi, se muuttuisi kriisiksi :<)
"Voi paska", Mette äkäisi ja pyyteli sitten kiireesti anteeksi vatsakummultaan. "Ei äiti tarkoittanut." Joka tapauksessa Mette pitäisi tämän lapsen, kävi miten kävi.

 

 Pian, kun Mette sai syötyä (sormien tilanteen rauhoituttua) Tino heräsi. Mette päätti, että olisi turha pitkittää asiaa. Kun Tino tuli suihkusta, Mette pysäytti tämän matkan jääkaapille.
"Olen raskaana", hän töksäytti ja tutkaili Tinon ilmeitä. No, ainakin käy selväksi, että Tino hämmentyi :')
"Häh? Siis sinä?"
"No kuka muukaan? Oletko maannut lähiaikoina muidenkin kanssa?" Mette sanoi pisteliäästi ja varautuen puolustamaan itseään. Tino pudisti pikaisesti päätään.
"En tietenkään, kulta-rakas! Vaikka romantiikkasim olenkin, en voisi tehdä sitä sinulle. Olet koko elämäni, sinä tiedät sen! Ja jos... jos minusta tulee tosiaan isä, niin..."
"Niin?" Mette tivasi kärsimättömänä.

 

"Niin sehän on mahtavaa! Myönnän, että minua vähän pelottaa, mutta... Jos sinä hoidat suurimman osan vaipoista, niin... Niin."
Mette räpytteli silmiään hämmästyneenä. Miten hänellä olikin näin ihana mies elämässään?
"Voi rakas, ihanaa. Luulin että suuttuisit", Mette kuiskasi helpottuneena ja kietoi kätensä Tinon ympärille.
"Tietenkään en ole vihainen."

 

 "Mitä isin pikku poika tietää?" Tino lirkutteli Meten pyöristyneelle vatsalle kuin mikäkin perhesim. Mette oli varma, että Tinosta tulisi mainio isä.
"Kulta, olen varma, että se on tyttö", Mette sanoi lempeästi. Tino pudisti päätään.
"Hah, taatusti saamme pienen jalkapalloilija-pojan."
"Balettitanssijattarempas", Mette nauroi. Tino hymyili leveästi.
"Kummin tahansa, lapsesta tulee maailman lellityin kakara."

 

 Tino ymmärsi nopeasti Meten uupuvan pienimmistäkin asioista, kuten suihkuun menosta. Hän julisti, että vauvan takia Meten täytyisi nyt vain levätä. Vaikkei hän siitä pitänytkään, hän luuttusi itse aiheuttamansa tulvan ja vei kertakäyttölautaset roskiin ilman Meten pyyntöä.

 

Eräänä päivänä Mette pysäytti taas Tinon (samassa kohtaa, missä kertoi raskaudestaan ja molemmilla samat vaatteetkin kuin silloin :D). Hän kaivoi taskustaan sormuksen ja ojensi sitä rakkaalleen.
"Kulta... Meidän pitäisi varmaan mennä joku päivä naimisiin. Ihan lapsenkin takia", hän sanoi ja odotti henekä pidötellen Tinon reaktiota.
"Voi, totta kai!" Tino sanoi ja hymyili iloisesti.

 

 Kihlapari halasi toisiaan lämpimästi.
"Ajattelin käydä vaatekaupassa ennen töitä... Alan kyllästyä esiliinaani. Työasussakin on kestämistä. Tuletko mukaan?" Tino kuiskasi kihlattunsa korvaan. Mette pudisti päätään ja he erkanivat.
"Väsyttää kauheasti, mene sinä vain."

 

Tino suuntasi liikkeessä vaaterekille, jonka yläpuolella riippui kyltti, joka julisti 50 prosentin alennusta. Hän katseli harmistuneena muutamia kalliimpia tuotteita, mutta päättie, ettei voisi tuhlata liikaa. Hän jopa vilkaisi vauvanvaatteita ja haaveili ostavansa hienon vaaleansinisen jalkapallokuvioisen bodyn, mutta tuli ajatelleeksi, että lapsihan saattoi olla tyttö, jolloin hän tuhlaisi vain rahaa.

 

"Ei, kun tuolta ale-tuotteista", Tino kiristeli hampaitaan, kun tuo myyjänä toimiva nulikka yritti väittää tuotteen olevan täysihintainen.
"No joo joo", poika pyöritteli silmiään ja ojensi kätensä ottaakseen rahat vastaan. Tino vilkaisi kelloaan. Hän ehtisi vaihtaa uuden asun ylleen, mutta sitten pitäisi lähteä, ettei myöstyisi töistä.

 

 Tino ateli sovituskopista hyvin mielin. Oli fiksua vaihtaa vaatteet täällä, ei tarvitsisi vielä ostaa vaatekaappia, joka oli aika kallis hankinta.

 

 Odotellessaan taksia Tino bongaili lintuja taivaalta. (tässä kuvassa näette nyt sitten uudet hiuksetkin paremmin, lisäksi hän sai pienen parran) Taksi tulikin vähän myöhässä, ja Tino valitti siitä kovaan ääneen.
"Hemmetti, saatan myöhästyä töistä sun takia! Tuleva vaimoni on raskaana, en voi saada potkuja!" hän nurisi ja tunsi olevansa tosissaan, vaikka sana "vaimo" hieman pelotti häntä. Tinon kunniaksi täytyy sanoa, ettei hän edes vilkaissut muita tyttöjä ostoksillaan.

 

"Mitä pidät uusista kuteistani, kulta?" Tino kysyi kaapatessaan juuri heränneen Meten syleilyynsä. Mette naurahti.
"Juuri nyt en oikein näe niitä", hän sanoi ja molemmat nauroivat.
"Käyn suihkussa ja menen töihin."

 

"Hyvää työpäivää", Mette toivotti suukottaessaan työvaatteet ylleen vaihtanutta Tinoa. Tino hyvästeli molemmat kultansa ja lähti töihin. Mette taas meni tekemään syötävää, nukkuminenhan on raskasta puuhaa >;)

 

Mette luki taas yöllä, Tinon nukkuessa kirjaa ja viedessään sen hyllyyn, vatsa kasvoi taas. Mette oli iloinen, kohta heidän pieni perheensä olisi kolmehenkinen! Hän haukotteli ja kömpi nukkumaan Tinon viereen. Lukeminenkin oli väsyttävää.

 

Tyhmä tyyppi! >:( En tajua mikä siihen meni, Mette tai Tino ei oo tehny sille mitään. Murr.

 

 "Hei, se syntyy! Mun vauva syntyy", Mette hihkaisi nukkuvalle Tinolle. (ja juu, synnytys alkoi Meten viedessä kirjaa hyllyyn :'D)

 

Hymy kuitenkin hyytyi, kun poltot alkoivat... Hän rääkyi Tinoa, joka heräsi vähitellen. Luulisi että olisi ponkaissut salaman pystyyn panikoidakseen. Mutta ei. Kun hän viimein nousi, hän katsahti kiljuvaa kihlattuaan, nyökkäsi ja rupesi petaamaan petiä -_- Ei oikein leikkaa, vai?

 

Pian Mette piteli käsissään pientä ihmettä, joka peri äitinsä ihon ja isänsä silmät ja hiukset. Hidasälyinen miekkosemme tajusi viimein tilanteen, ja nähdessään lapsensa, hän taputti.
"Oi, Mette, et kuollutkaan", hän hihkaisi. Mette katsoi Tinoa kulmiaan kohottaen.
"Taidat olla.. vielä vähän sokissa?"
"Joo."

 

Ja tässä vauvamme lähempää. Tyttö nimettiin Lauraksi <3

 

"Eääh, onko se... Tyttö?" Tino äimisteli ja otti Lauran varovaisesti syliinsä.
"On, arvasin oikein", Mette sanoi ja katsoi onnellisena kahta rakastamaansa ihmistä. Tino syleili pienokaistaan ja hämmästyi löytäessään itsestään isällisen puolen. Kuka olisi uskonut?

 

Tino hoiti lastaan kuin kultakimpaletta, antaessaan Meten levätä. Hänestä Laura oli Meten lisäksi maailman ihanin tyttö.
"Laura-kulta, vaikka oletkin tyttö, opetan sinut silti pelaamaan jalkapalloa! Kuka nyt jostain baletista kiinnostuisi?" hän lörpötteli Lauran tajuamatta mitään.

 

Lastenhoidon lisäksi Tino hoiti kotitöitä ja korjasi jopa tietokoneenkin. Hän puuhaili mielellään, töidensä ohessa. Mette oli iloinen miehensä oma-aloitteisuudesta.

 

Eräänä iltana Lauraa syöttäessään Mette oli hieman hajamielinen. Hänen mielessään pyöri Suuri Suunnitelma, jonka aikoi toteuttaa pian, kunhan Tino tulisi töistä.

Hän ryntäsi lumisateeseen heti autonäänen kuultuaan ja kosi Tinoa! <3 Hiljakseen leijailevat lumihiutaleet lisäsivät romantiikkaa tilanteeseen ja Tino suostui mielellään, tosin hieman pelokkaana. Hänestä tulisi aviomies. Hänestä. Ihan kuin joku perhesim, hän ajatteli. Vaimo ja lapsi. Mutta ei siinä mitään, Tinosta se oli ihanaa.

 

Seuraavana aamuna maisema hohti valkoisena. Aamiaisen jälkeen tino oli heti rynnännyt ulos ja heittäytynyt selälleen hankeen. Hän teki komean lumienkelin riemuiten talvesta... Tino oli joskus hieman lapsellinen, mutta suloinen <3 Tääki kuva on ihana <3

 

Mettekin uskaltautui pakkaseen ja tämän huomattuaan Tino alkoi pyöritellä lumipalloa.
"Rakas, katso tuonne, perhosia!" Hän harhautti ja nosti kätensä ilmaan. Mette kiepahti Tinon osoittamaan suuntaan.
"Perhosia?" hän ihmetteli ja kääntyi taas kultaansa päin. "Höpsö, nyt on talv-"
"Hahaa!" Tino rääkäisi ja viskasi pallon Metteä päin. Mette pudisteli nauraen lunta hiuksistaan.
"Kosto elää", hän varoitti ja juoksi kauemmas.
 

Aikuisten leikkiessä, tällä kertaa "lasten leikkejä", Laura nukkui kehdossaan, täysin tietämättömänä ulkona olevasta lumihangesta.



Turha kuva, mutta... :'D No, näette kyllä, Tino ei sepittänyt ihan puppua hämätessään Metteä perhosilla.
Jännää...

Heiss. Aloitan nyt siis tämän legacyn Satumaista. Tosiaan ihan tavallinen lc, pyrin viemään suvun mahdollisimman pitkälle... Kommenttia toivoisin kovasti, alku saatta nyt vähän tökkiä... Kuitenkin, rakentavaa ja semmosta otetaan avosylin vastaan.
(linkitän sinut mielelläni, mutta toivon silloin sinunkin linkkaavan minut..)

Lukekaahan.

~**~

 

Saanen esitellä Satumaan suvun kanta-äidin, Mette Satumaan. Mette on tietotavoitteinen kauris, jonka haaveena on olla jonain päivänä rikollisnero. Luonteeltaan hän on melko siisti, kiltti, leikkisä ja hieman ujo. Lisäksi hän on hieman laiskanpuoleinen.
Mette pitää ruskeahiuksisista, juhlapukuisista miehistä, joilla ei toivon mukaan ole silmälaseja ;)

Metellä oli järjettömän suuri tontti pienessä kaupungissa nimeltä Simlandia. Suurkaupungin tyttönä Mette oli tietysti vähän varuillaan, mutta otti silti vastaan tuntemattoman sukulaisen perinnön.
Hänellä ei tietenkään ollut mitään kokemusta rakentamisesta tai sisustuksesta tai varsinkaan järekvästä rahankäytöstä. Niinpä hän oli palkannut rakennusfirman rakentamaan talon ja sisustussuunnittelijan sisustamaan sen.
Katsoessaan tönöään hän kuitenkin mutristi epäilevästi suutaan. Talo? Jostain syystä hänestä siihen sanaan sisältyi jotakain... muuta? Jotakin enemmän? No, tietysti rakennusfirman insinööri ja sisustussuunnittelija olivat katsoneet häntä kuin halpaa makkaraa kun hän oli laittanut säästönsä näille puoliksi. Kaikki säästönsä, siis hulppeat 4800 simoleonia. Mutta hän oli silti odottanut jotain hienompaa. Hänhän oli pyytänyt, suorastaan rukoillut nättiä jälkeä, ja tässä oli tulos. Höh.

Tässä siis talo sisältä, lintuperspektiivistä kylläkin. Keittiö-ruokatila-makkariin saatiin kokolattiamatto, mutta kylppäriin ei. (joo, oleskelutilasta tuli turhan iso, mutta sama se tässä vaiheessa :P) No, siinä Mette on oikeassa, ettei ole kyllä kovin kodikasta... Mutta ainakin hänellä on katto pään päällä. Seinien maalaamiseen ei tosiaankaan ollut varaa, mikä harmitti Metteä suunnattomasti.

Päivän lehteä odotellessaan Mette valmisti itselleen kulhollisen muroja. Loistava valinta, sillä niitä edes Meten kaltainen uusavuton sim pystyisi polttamaan pohjaan. Tai sytyttämään tulipaloa, jota hän pelkäsi kuollakseen...

Ja kylläpä postipoika olikin hilpeällä tuulella :D No, kukapa olisi, kun joutuu ravaamaan raesateessa ympäri kaupunkia. Hän näyttää siltä, että tekisi mitä vain saadakseen edes sateenvarjon. Niin että mette tosiaan saa iloita katostaan.

Pojan ilme kuitenkin kirkastui, kun hän näki, millainen kaunokainen lehteä saapuikaan hakemaan.
"Voi, laukkusi on varmaan painava? Ikävää, että joudut tekemään noin raskasta työtä tuossa iässä. Kauhea koiranilma", Mette sanoi hymyillen myötätuntoisesti. Poika pudisti päätään virnistellen. Mette hymyili huomatessaan pojan poskien punoittavan.

No, eipä Mettekään rakeista liioin nauttinut. Ne kun osuivat ikävästi ihoon ja sulivat sitten jääkylmäksi vedeksi. Pakko oli kuitenkin vielä ulos uskaltautua, kun metelle tuntematon, järkyttävän antelias sim (en muista nimeä, Rob-joku tai sinnepäin ;P) kävi kiikuttamassa suuren lahjapaketin oven eteen. Mitä laatikossa ikinä olikaan, tuskin sille teki hyvää olla sateessa.

(anteeksi, tässä vaiheessa seiniä ei oikeasti oltu maalattu, mutta kuva on otettu myöhemmin :/)
Lahja paljastuikin tietokoneeksi, ja vieläpä aika hienoksi ja arvokkaaksi. Mette oli tietysti innoissaan, nyt hänellä olisi jotain tekemistä. (juu, tosi järkevää sellaista: pelaaminen :D) Ja tietysti myös työpaikkailmoituksia olisi enemmän... Eipä vielä rikollisuusuraa löytynyt >:(

Pelailtuaan aikansa, Mette päätti lähteä kaupungille. (miestä etsimään, shoppailusta oli sillä budjetilla turha haaveillakkaan) Samaan aikaan naapurit kuitenkin päättivät tulla toivottamaan uuden tulokkaan tervetulleeksi, mutta Mette ei juurikaan tuntenut mielenkiintoa jäädä rupattelemään. Hän tyytyi siis nyökkäämään heille välinpitämättömästi ja livahti heti taksiin kun pääsi näiden katseden alta.

Puoti Puotisessa (juu, yhteisötontilla on upea nimi :>) Mette katseli vaaterekkejä kaihoisasti, kunnes päätti mennä tilaamaan takaterassilta juotavaa. Baaritiskillä hän kuitenkin pysähtyi. Niin muuten pysähtyi hänen sydämensäkin. Baarimikko olikin varsinainen silmänilo, ainakin Meten mielestä. Hän tilasi änkyttäen mehupaukun ja silmäili sitä juodessaan baarimikkoa "vaivihkaa".
Tämän herran kasvot ovat jännät, mutta ihastuin niihin silti yhtä paljon kuin Mette <3

Mette rohkaisi lopulta mielenä ja meni juttelemaan. Mies esitteli itsensä Tino Notkoksi. Hän katseli huvittuneena Meten yli-innokasta asennetta, kun hän lörpötteli turhia asioita. Mies ei juurikaan kuunnellut Meten sanoja, vaan ääntä, jota Tino piti maailman ihanimpana ja kauneimpana ääneenä. Eikä hän tietenkään vinut olla ihailematta meten ulkonäköä. Mette ei siis suinkaan ollut ainoa, jonka sydän ylikuumeni.
Kello kuitenkin kävi ja Meten nälkä ja väsymys kasvoi. Niimpä hän vilkutti Tinolle vastahakoisesti ja lähti soittamaan taksia.

Nukkumisesta ei kuitenkaan meinannut tulla mitään, kun ajatukset pyörivät Tinon ympärillä koko ajan. Mette sulki hetkeksi silmänsä ja kuvitteli kutsuvansa Tinon kotiinsa ja sitten he tutustuisivat vähän paremmin ja sitten ehkä, ehkä... KRÖHÖM. Jatketaan ja unohdetaan Meten likaiset ajatukset.
Puhelin keskeyttikin hänen haaveensa. Kuka kumma soittelisi näin myöhään..? Sydän läpättäen Mette kiiruhti vastaamaan.

"Haloo?" hän henkäisi.
"Ah, Mette! Olihan tämä oikea numero, en koskaan luota täysin puhelinluetteloihin... Siis Tino täällä. Aijattelin vain, josko lähtisit nyt kanssani stadiin? Tiedän tosi siistin mestan!" Tinon ääni sai Meten suupielet nousemaan korviin, kunnes hän tajusi harmissaan erään asian.
"Olen tosi pahoillani, lähtisin mielelläni, mutta olen niin kauhean väsynyt. Seisoskelin Puodissa koko päivän", Mette sanoi hiljaa manaten sitä, ettei ollut nukkunut lainkaan,vaikka olisi voinut.
"Ai, no, ei se mitään. Joku toinen kerta sitten?"
"Mmh. Kuule, jos tulisit huomenna tänne?" Mette ehdotti toiveikkaasti. Tino suostui mielellään ja pyysi Metteä soittamaan huomenna, kun olisi valmis. he lopettivat puhelun pitkällisen, lempeän "sulje sä ensin"-väittelyn jälkeen.

Aamulla Mette soitti heti syötyään ja käytyään suihkussa.
"Voit tulla ihan mihin aikaan vaan", hän sanoi. Tino lupasi tulla heti, kunhan olisi vähän siistiytynyt. Hän tulikin pian, mutta aika tuntui silti Metestä ikuisuudelta.
"Odottavan aika on ihan helkkarin pitkä", hän huokaisi ja istuutui sängynlaidalleen.

Tino tuli kyllä todella nopeasti ja he molemmat nauroivat hermostuneina toistensa typerääkin typerimmille jutuilleen. Tino kuitenkin oli sitä mieltä, ettei parempia juttuja ollut kuullutkaan. Hän taittui kahtia nauraessaan, kun Mette juoruili posteljoonin kastelleen kukkien sijasta huosunsa. Että hehheh vaan :>

Jonkin ajan päästä, kun he olivat mässäilleet voileivillä, Tino alkoi haiskahtaa :D Mette ei kuitenkaan tuntunut lemupilveä edes huomaavan, vaan aloitti häikäilemättömän flirttailun. Ja sitäkös Tino ei pannut pahakseen...

Ja viimein päästiin pusuihin asti <3 Mette huomasi jossain vaiheessa Tinon hajun ja patisti tämän hienovaraisesti suihkuun. Suukkojen jälkeen ikionnellinen Mette alkoi kysellä asioita...

... Kuten rahatilannetta. Se paljastui aika huonoksi, mutta Mette ei siitä juuri piitannut. Jos hän vain saisi miehen itselleen, he kyllä käärisivät jotenkin rahaa kasaan.
Mieltymyksiä ja inhokkeja tiedustellessaan paljastui, että Tino pitää meikatuista naisista, mutta nainen keittössä sai hänessä kylmiä väreitä aikaan.

Kun Mette kysyi miekkosen toiveita, hän vastasi hymyillen toivovansa pelehtimishetkeä tämän kanssa. Mette meni hetkeksi hiljaiseksi... Ainakaan Tino ei itseään juuri häpeä...>:D

Tosin tulivat miehen haaveet selville jo aiemmin :> Nappasin tämän kuvan jo ennen heidän ekaa yhteistä suudelmaansa.

Toki he ihastuivat jo toisiinsa, mutta Tino meni vielä siksi yöksi kotiinsa nukkumaan. Mettekin meni hymyillen sänkyynsä ja uneksi heidän huomisesta tapaamisestaan...

Tino saapui aikaisin aamulla sovittuun aikaan ja tulisen suudelman jälkeen hän suostui silmää räpäyttämättä muuttamaan Meten luokse. Kumpikin oli onnensa kukkuloilla...

Nuo hiukset eivät Tinolle oikein sovi, ja olenkin vaihtanut ne. Uudet hiukset siis seuraavassa osassa...
Tino on vähän erikoisen näköinen, varsinkin tässä kuvakulmassa, mutta silti pidän hänestä kovasti. Jotenkin suloinen <3
Kuitenkin, Tino on, ikävä kyllä >.<, romantiikkatavoitteinen. Hän haluaisi ravintolauran huipulle, julkkiskokiksi. Elämäntoive on siis suuri helpotus. Ravintola-alan löysin hänelle nopeasti, toisin kuin Mette, joka ei ole vieläkään löytänyt rikollisuusuraa -_-
Tino pitää kokkitaidottomien ja meikattujen naisten lisäksi loogisuudesta.
Uusiin vaatteisiin ei tietenkään ollut vielä varaa, sillä sanojensa mukaisesti hän toi taloon vain vähän päälle tonnin.

Talosta tuli kuitenkin jo paljon mukavempi <3 Mette riemuitsi jo paremmasta sängystä, vieläpä parisängystä (iih :>) ja suorastaan hyppi riemusta saadessaan maalata seinät. Jopa ulkoseinät saatiin nipinnapin laudoitettua (anteeksi, unohdin ottaa kuvan ulkoasusta) ja hankittiin uusi ruokapöytä, kun entinen jäi tietokonepöydäksi.

Nuoret rakastavaiset nauttivat toistensa seurasta juustopastan ääressä. (ihme, ettei, mette polttanut sitä pohjaan :o) Tai tuskinpa he olisivat huomanneet muuta kuin toisensa, vaikka olisivat syöneet pahvinpalasia <3

Heidän rakkautensa näkyi öisinkin, vaikka molemmat olivat niin väsyneitä, etteivät jaksaneet tehdä muuta kuin nukkua. Aww, tää on niin ihana kuva <3 Tino näyttää tossa ihan pikkupojalta :>

"Aikuisten jutut" jäivät joillekkin aamuille, sillä Tinon työt alkoivat iltapäivällä. (toisin kuin Mette, joka ei vieläkään löytänyt työtään -_-)

Tinon ollessa töissä, Mette käytti paljon aikaa siivoukseen, joka muuten tahtoi unohtua. Kaikenlisäksi Tinolla ei tosiaan ollut ainuttakaan siisteyspistettä, joten häntä ei juuri siivoaminen kiinnostanut. Lisäksi hän sai aina suihkussa tulvan aikaan -_- Ja jouduttuaan itse siivoamaan, hän levitteli käsiään ja huokaili raskaasti.
Mette kuitenkin siivosi mielellään, olipahan tekemistä. Mutta nyt hän tuntui väsyvän kumman helposti...

Lisäksi hänellä tuntui olevan jatkuvasti nälkä. Hän kattoi aina vahingossa kahdelle, kun Tino oli töissä, mutta se ei haitannut, sillä hän söi myös tämän osuuden. Mette pohti asiaa juuri, kun hän tunsi piston vatsassaan ja leipä putosi hänen kädestään, kun hän ryntäsi kiireesti vessaan.

Ja niin Mette joutui tekemään pöntön kanssa lähempää tuttavuutta, kuin oli tottunut. Hän ei ollut tyhmä ja osasi siten yhdistää väsymyksen, nälän ja oksentelun. Hän nousi hymyillen seisomaan ja silitti vatsaansa.
"Äidin pikku kulta", hän kuiskasi onnessaan.

 

Legacy Satumaa alkaa piakkoin! (Tuo miekkonen ei kyllä sitten liity tähän Lc:hen millään lailla, muistakaa se!) Osa 1 on periaatteessa valmis, tulee tänne tällä viikolla <3